Rikotut rajat

Tämä on pitkästä aikaa henkilökohtainen postaus koskien dissosiaatiohäiriötäni ja sen tuomia ongelmia. Traumataustastani olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Yksi suurimmista asioista, joita traumatisoituminen on elämääni tuonut, on rajattomuus. Minulla ei ole ollut oikeutta kieltäytyä, ei oikeutta sanoa ei. Minulla ei ole ollut käsitystä siitä, miten pitkälle minun täytyy venyä muiden onnellisuuden vuoksi. Minun rajani on rikottu ja raiskattu.

Teimme joskus terapeuttini kanssa harjoituksen, jonka tarkoituksena oli tutkia minun rajojani. Tein langasta itselleni ympyrän, jonka reunalle sain tehdä kyltin. Kirjoitin suunnilleen seuraavanlaisesti: ”Olisin iloinen, jos kunnioittaisit rajojani”.  Terapeuttini kysyi minulta, että tiedänkö minä mitä valtioiden välisillä rajoilla saattaa lukea? ”Ammutaan rajalle laittomasta ylityksestä.” Tuo lause todella herätti minut.

Entisessä työpaikassani jouduin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Kuuntelin firman yhteisessä illanvietossa tuntitolkulla epämiellyttävää flirttailua eräältä henkilöltä ja hymyillen vedin sen vitsiksi. Muiden poistuessa tämä henkilö pyysi vielä jäämään yhdelle. Kieltäydyin ja sanoin meneväni kotiin. ”Et kyllä voi jättää minua tänne yksin!”-lause sai minut jäämään ja kuuntelemaan tunnin hänen avio-ongelmiaan. Tämän jälkeen tämä henkilö pyysi minua hotellihuoneeseensa, josta taas kieltäydyin. ”Voitko EDES saattaa minut hotellille?” No olihan se mielestäni vähintä mitä saatoin tehdä.

Hotellilla hän sai minut houkuteltua käytävään ja vasta hissin ovella sain sanottua: ”Ei. Nyt minä lähden kotiin.” Otteet kovenivat ja minua raahattiin kohti hissiä. ”Voisitko lopettaa?”. Mies paiskasi minut seinään ja alkoi haukkumaan: ”Koko illan olet antanut ymmärtää jotain ihan muuta. Saatanan huora!”.

Tuon illan jälkeen pitkään poissa olleet dissosiaatiokohtaukset tulivat takaisin. Esimiehemme joutui kieltämään kyseisen ihmisen oleskelun samassa toimipisteessä minun kanssani. Tiedätkö mitä minä ajattelin? Minä ahdistuin siitä, että hän joutui kiusalliseen tilanteeseen minun takiani ja että hänellä on kaikki oikeus olla minulle vihainen.

Objektiivisesti tiedän kyllä, että ainoastaan väkivallan tekijä tekee väärin ja uhri on uhri. Mieleni silti välillä kääntää sen kuitenkin totaalisen väärinpäin: minulla ei saa olla rajoja.

Kuvat: Tanja Pesonen

Rajattoman ihmisen elämä on myös monesti helppoa. Minulla on harvoin ongelmia kenenkään kanssa, koska olen niin loputtoman joustava, eikä se minua haittaa. Pienissä asioissa tämä onkin mielestäni hyve ja tekee elämästäni kevyttä. Tärkeissä ja isoissa asioissa se on vain yksinkertaisesti väärin. Kenelläkään ei ole oikeutta loukata fyysistä koskemattomuutta, kenelläkään ei ole oikeutta kiusata eikä kenelläkään ei ole oikeutta käyttää ketään hyväkseen.

Olen onneksi jo pitkällä opettelussa rajojeni pitämisen kanssa. Opettelen välillä jopa olemaan vihainen kohdattuani vääryyttä. Opettelen rajaamaan työtäni ja opettelen antamaan itselleni oikeuden tuntea surua, pettymystä ja vihaa.

Rajojen pitäminen on yksi hyvinvoinnin kulmakivistä. Lapsilla on onneksi aikuisia puolustamassa heitä, mutta  aikuisilla monesti vain itsensä. Meillä kaikilla on oikeus ampua rajalle laittomasta ylityksestä tai edes sen yrityksestä.

 

 

Inkeri

0 responses on "Rikotut rajat"

Leave a Message

Se vähän erilaisempi personal trainer
 © Ihmeliike 2017